"Kaksikymmentäyksi lisäksi, ennenkuin korokemies taas pysähtyi! Kirjoittakaa luvut muistiin liuskakivenpalalla, niin muistamme ne paremmin", komensi hän Harald Vikiä.
Norjalainen alkoi käsittää, mihin tiedemies tähtäsi. Hän etsi kiireesti liuskakivenpalasen ja kirjoitti molemmat luvut, yksitoista ja kaksikymmentäyksi, katolle.
Mutta vanhus laski taas innoissaan.
"Yksitoista", huudahti hän, "tällä kertaa on yksitoista".
Norjalainen kirjoitti kyseessäolevan luvun muistiin.
"Nyt on yksi."
Norjalainen kirjoitti.
Siten vähitellen kertyi kokonainen rivi lukuja hänen eteensä katolle.
"Lopussa!" huudahti vanhus. "Katsokaamme nyt, mitä tuo nulikka on sanonut."
Katolle oli norjalainen merkinnyt: