Kapinalliset antoivat oikein satamalla sataa revolverinluoteja mieheen.
Hän hoiperteli syrjään, usean ampuman satuttamana.
"Sotamiesjoukkojen täytyy olla täällä puolessa minuutissa", huudahti johtaja kalveten, "muutoin olemme hukassa".
Silloin tarttui tiedemies Harald Vikiä käsivarteen ja sanoi:
"Nyt tahdotte kai?"
"Mitä minä tahdon?"
"Revolveri! Ase, jossa on neljä panosta. Antakaa se minulle takaisin."
Norjalainen antoi hänelle kiireesti aseen. Samassa silmänräpäyksessä koetti toinen ulkopuolella olevista kapinallisista tunkeutua aukosta heittääkseen syrjään salvan.
Vanhuksen ei kuitenkaan tarvinnut mennä ampumalinjaan estääkseen sitä.
Hän tähtäsi huoneen toiselta sivulta ja ampui. Kapinoitsija kaatui kuolleena toveriensa syliin. Nämä päästivät kauhistuttavan raivonkirkauksen, ja revolverinluoteja laukaistiin umpimähkään huoneeseen — mutta osumatta.
"Kummallinen laukaus", sanoi johtaja ja katsoi ihaillen vanhusta. "Te osasitte suoraan päähän."