"Kahdeksantuhatta kaksisataa kaksikymmentäviisi, teidän ylhäisyytenne."
"Ylhäinen matkustaja" mietti hetkisen.
"Eikö koskaan mieleenne ole juolahtanut sellaista mahdollisuutta", sanoi hän, "että tämä vankijoukko jonakin yönä tekisi kapinan, murtautuisi kopeistaan, surmaisi virkamiehet ja valtaisi tämän kauhistuttavan asekokoelman?"
Johtaja hymyili suopeasti. "'Musta tähti' ei päästä ainoatakaan vankia kopeistaan", sanoi hän.
"Ei, mutta jos se tapahtuisi, koituisi siitä kamala yö nukkuvalle kaupungille."
Johtaja hymyili jälleen.
"Teidän ylhäisyytenne voi nukkua rauhassa", sanoi hän.
Seurue läheni satavuotista tornia, alkuperäistä vankilaa.
"Täällä ovat tutkintovangit", selitti johtaja, "menkäämme nyt katsomaan hiljakkoin keksityn salaliiton sankareita."
"Ylhäinen matkustaja" säpsähti.