"No, vanha ystävä", sanoi salapoliisi, "etkö tunne minua enää?"
Kesti hetkisen, ennenkuin puhuteltu sai puhekykynsä takaisin. Sitten hän tarttui lämpimästi Asbjörn Kragin käteen ja sanoi:
"Totta tosiaan, sinäpä se oletkin. Pelästyin niin kauheasti."
Krag katsoi häntä tutkivasti.
"Tule mukaani pöytäämme istumaan", sanoi hän. "Istun laivani kapteenin seurassa."
Nuori mies vastusteli aluksi, mutta vihdoin Asbjörn Krag sai hänet suostumaan. Krag esitteli hänet kapteenille. Hänen nimensä oli Harald Vik.
Vik istahti pöytään sanaakaan virkkamatta. Krag pani merkille, että hän painoi lakkinsa vielä syvempään otsalle. Salapoliisista tuntui siltä, kuin hän olisi tahtonut kätkeä kasvojansa. Krag kertoi hänelle kodista ja hänen vanhemmistaan, jotka Krag tunsi ja jotka hän oli tavannut ennen lähtöänsä. Hänen puheensa näytti liikuttavan Vikiä.
"Mitä sinä hommailet nykyään?"
"En mitään."
"Oletko kokonaan heittänyt opintosi?"