Hän otti taskustaan revolverin ja tarkasti oliko se ladattuna.
"Se on vanginvartijan revolveri", sanoi hän, "nyt se otetaan käytäntöön".
Hän tähtäsi aseella kyyhkysparvea kohti, joka häämötti epäselvästi pimeässä.
Harald Vik pidätti hänen kättään.
"Ette suinkaan aio saattaa meitä molempia onnettomuuteen. Ymmärtänette toki, että laukaus kuullaan alas."
Pikku mies työnsi hänet sievästi syrjään.
Samassa silmänräpäyksessä uusi salama välähti. Hän odotti kaksi sekuntia ja ampui. Revolverin pamaus hukkui täydellisesti ukkosenjylinään.
Kaksi kyyhkystä putosi kuolleena katolle. "Yksi kummallekin", mutisi hän, "se riittää aluksi".
Harald Vik seisoi ja katseli kaikkea kuin kivettyneenä.
"Se oli mainio laukaus", sanoi hän avomielisen ihailevalla äänellä.