7.
Vankivaunu.
On siis välttämätöntä, että palaamme takaisin suurrikolliseen, Thomas Buschiin, ja saamme nähdä, minkä nerokkaan tempun hän toimeenpani välttääkseen laillisen oikeuden.
Me jätimme hänet, liikuttavan kohtauksen jälkeen morsiamensa, kauniin varieteelaulajattaren Julietten kanssa, selliinsä.
Hänet tutkittiin ylhäältä ja alhaalta. Hänen täytyi juoda lasillinen vettäkin, mutta salapoliisit eivät voineet löytää pienintäkään, joka olisi voinut osoittaa, että varieteenainen oli antanut hänelle jotain.
Harald Brede itse saattoi hänet selliin ja näki, että ovet hänen jäljessään suljettiin kunnollisesti.
Thomas Busch heittäytyi, niin kuin näytti, väsyneenä ja toivottomana lavitsalleen, johon hän jäi makaamaan kunnes salapoliisien ja vartijoiden kaikuvat askeleet käytävässä lakkasivat kuulumasta.
Silloin ponnahti hän nopeasti ylös paikaltaan ja nyt väsynyt ilme hänen kasvoiltaan katosi ja nyt oli hän jälleen jyrkän päättäväinen.
Hän kuunteli sellin oven luona, seisoiko joku sen takana vakoilemassa häntä. Mutta hän rauhoittui heti. Hän oli yksin ja vartioimattomana.
Hän avasi suunsa, irrotti kitalaesta pienen, pyöreän ja kimmoisen pillerin, joka oli tarttunut siihen kiinni. Hän irrotti sen varovaisesti sormillaan, vei sen sellin ikkunan luo ja katseli sitä tarkoin. Sen sinertävässä, kimmoisassa aineessa näki hän pienen mustan pilkun.