— Niinpä niin, hyvästi.
— Hyvästi, minä soitan tohtorille Kvambyhyn.
Sillä taholla ei siis ollut mitään, joka olisi estänyt häntä ryhtymästä uuteen asiaan. Kun Harald Brede vartioi Thomas Buschia, saattoi hän olla yhtä varma kuin jos hän itse olisi sen tehnyt.
Asbjörn Krag tunsi tri Kitschenerin sekä persoonallisesti että maineeltaan. Hän oli ammatissaan hyvin kunnioitettu mies, jonka klinikkaa pääasiallisesti käyttivät onnettomat hyvinvoivista piireistä.
Tohtori oli keski-ikäinen mies, hänen nimensä arvossa pidettynä kansalaisena ja tiedemiehenä takasi, ettei hän antautuisi mihinkään epäkunnialliseen tai huonoon. Mutta samalla ajatteli Asbjörn Krag muutamia esimerkkejä, jolloin hyvin kokeneet lääkärit ovat tulleet petetyiksi pitämään ihmisiä, jotka todellisuudessa ovat olleet terveitä, mielisairaina. Ja oikeusmaailmassa oli tehty kauheita, valitettavia erehdyksiä juuri tässä suhteessa.
Kaikkea tätä ajatteli Asbjörn Krag ja käveli, odottaessaan puhelua
Kvambyhyn, jonka hän oli tilannut heti keskustelunsa päätyttyä Harald
Breden kanssa. Häntä halutti yhä enemmän ja enemmän sekoittua juttuun
ja kun puhelin soi, tarttui hän innostuneesti kuulotorveen.
2.
Hermolääkäri.
Se oli puhelu Kvambyhyn.
— Halloo, huusi Asbjörn Krag, onko mielisairaalassa?