Salapoliisipäällikkö kysyi mihin toimenpiteisiin salapoliisi ryhtyisi.
"Ainoa oikea keino pääsiakseni tunkeutumaan mysterioihin on, että annan itseltäni varastaa."
"Millä tavalla te sen saavutatte?"
"Niin kuin jo hetki sitten sanoin sopii tämä puku minulle oivallisesti valepuvuksi. En voi saada parempaa. Kun varustaudun vielä englantilaisilla poskiparroilla ja piipulla, niin ei kukaan voi eroittaa minua englantilaisesta matkailijasta."
"Aivan oikein, tehän olettekin mestari valmistamaan valepukuja."
"Sitten varustaudun eräällä pienellä keltaisella matkalaukulla, joka on minulla kotonani, ja kun tämä laukku, joka muuten on kaikkein hienointa nahkaa, näyttää kovin arvokkaalta, tulee luultavasti salaperäinen varas kunnioittamaan minua huomiollaan."
"Erinomainen hanke", sanoi poliisipäällikkö. "Missä aijotte nousta mannermaanjunaan?"
"Fredrikshaldissa eli mahdollisesti jo Kornsjössä. Menen siksi ajaksi rautatieasemalle noutamaan vanhat matkapaperini. Täytyy olla puettuna valepukuun pienempiäkin yksityiskohtia myöten. Otaksun, että ensimäinen luokka olisi paras, eikö totta?"
"Kyllä", vastasi poliisipäällikkö, "englantilaisena lordina ja ylähuoneen jäsenenä ehdottomasti ette voi käyttää muuta kuin ensimäistä luokkaa. Mutta ettekö tarvitse apua mihinkään?"
"Ei kiitos, toistaiseksi ei. Mutta tulen kyllä puhumiaan suuni puhtaaksi?"