Hän jatkoi:
"Nyt olen jälleen ajatellut päivällistä tapausta, jolloin minulta varastettiin laukkuni. Näen sen vielä kokonaisuudessaan sangen selvästi: odotussalin, asemasillan, brittiläisen, Järvenin vakoojapalveluksen…
"Kaikki muistuu mieleeni niin kovin hyvin.
"Katsokaamme nyt miltä näytti tapaus itse odotussalissa?
"Niin, itse seisoin kaukana pöydästä, kasvot kääntyneinä asemasillalle, nähdäkseni mitä siellä on tapahtumassa. Ja tapaus siellä ulkopuolella, rakas Brede, olen varmana, oli toimeenpantu. Oli laskettu siten, että kääntäisin pääni sinne päin ja samassa hetkessä varastettaisiin laukkuni. Mutta miten? Ja keneltä? Ja miten oli varas päässyt ulos salista saaliineen? Minähän suletutin heti ovet.
"Katsokaamme nyt edelleen.
"Tuolla kaukana seisoi nainen myymäläpöydän takana. Hän on järjestämässä muutamia uusia leivoslajeja maljoihin. Oikealla seisoo asemamies ja korjaa erästä kaarilamppua…"
Äkkiä katkasi Asbjörn Krag yksinpuhelunsa.
Hän nousi kiireellisesti sohvasta ja huudahti:
"Vihdoinkin ymmärrän sen!"