"Se oli punasesta, venäläisestä nahasta tehty laukku hopeisine heloineen. Varkaus huomattiin, kuten jo sanoin, heti, ja on aivan mahdotonta, että joku on voinut päästä ulos vaunusta eli asemalta laukku kädessä. Varkaushan huomattiin ennen junan pysähtymistä. Miten selitätte te sen? Täydellinen arvoitus, eikö totta?"
"Toistaiseksi", vastasi Krag hymyillen, "mutta kun me kerran olemme yksimielisiä siitä mielenkiintoisesta kohdasta, ettei laukku ole itse voinut kävellä ulos vaunusta, niin tulemme me myöskin löytämään varkaan."
"Menkäämme nyt eteenpäin onnettomuusluettelossa."
ONNETTOMUUSLUETTELON JATKOA.
"Niin tulemme varkauteen numero kaksi", sanoi poliisipäällikkö, "ja se on tapahtunut täsmälleen samalla tavalla kuin edellinenkin. Eli oikeammin sanoen sama arvoituksellisuus on siinäkin."
"Mitä omituisinta."
"Kyllä, epäilemättä", vastasi poliisipäällikkö, "ja kun tämä uusi varkaus ilmaantui alkoi asia herättää huomiota. Tällä kerralla tapahtui se eräälle matkailijalle, joka menetti vähäisen matkalaukun, sisältäen kaksituhatta kruunua norjan rahassa, sitä paitse kokonaisen joukon arvokkaita esineitä, joten menetetty omaisuus on yli kolmetuhatta kruunua. Tämä laukku varastettiin kymmenennen päivän iltapäivällä, siis päivää jälkeen ensimäisestä varkaudesta, ja se tapahtui kuten sanottu aivan samoin kuin se.
"Matkailija oli asettanut laukun luotaan vaunun käytävään, heti ennenkuin juna pysähtyi itäradalla. Kun hän seuraavassa hetkessä aikoi koota omaisuutensa, olikin se jo kadonnut. Voitte kuvitella hänen hämmästyksensä. Hän nosti tietenkin heti hälinän.
"Sattui siten, että Brede oleskeli asemalla kun varkaus ilmoitettiin.
"Hän tarttui asiaan ja antoi määräyksen, ettei kukaan saanut poistua junasta eikä asemalta. Ovet suljettiin ja vahdit asetettiin kaikkialle.