"Uskotko, että tämä apulainen on brittiläinen?"
"Kyllä, siitä olen vakuutettu. Etkö muista hänen esiintymistään asemasillalla? Hänen aivan perusteeton kiivautensa ja menettelynsä Järveniä kohtaan. Hänhän löi ja huusi kuin riivattu."
"Aivan oikein, hän riivaantui, koska hän huomasi, että häntä oli seurattu."
"Se ei ole mikään syy menetellä niin kovakouraisesti. Enemmin on hän, niin kuin jo olen sinulle aikaisemmin sanonut — valmistanut koko metelin, johtaakseen läsnäolijani huomiokyvyn minusta, joka samassa hetkessä jouduin varkauden alaiseksi."
"Paljon mahdollista, mutta meillä ei ole kylliksi syytä vangita häntä. On sangen vaarallinen asia panna vieraan maan vapaata kansalaista vankilaan, kun siihen ei ole mitään erikoista syytä. Mutta varas, varas, Krag! Missä ja miten olet hänet keksinyt?"
"Siihen tulokseen olen tullut", vastasi Krag pukeutuessaan uudelleen, "erään sangen yksinkertaisen ajatuskokeen avulla. Loikoillessani tässä sohvalla, ajattelin tilannetta odotussalissa ja asemasillalla.
"Se oli siellä ja se siellä. Sitä on mahdoton epäillä ja sitä voi mahdollisesti epäillä. Ja samassa juolahti mieleeni, että ainoastaan siten on se voinut tapahtua, sillä tavalla, mutta ei muulla."
"Mutta miten? Miten?", huudahti Brede innostuneena ja uteliaana.
"Myöhemmin, rakas ystävä", vastasi Krag, "mutta toistaiseksi täytyy sinun auttaa minua."
"Missä?'