"Ajattelen pukeutua tällä kerralla saksalaiseksi. Saksan juutalaiseksi kultaseppätuotteiden matkustajaksi."
"Muistan juutalaisnaamiosi vielä entiseltään. Ne ovat erinomaisia, mutta tulet toimeen paraiten itse, joten en oikeastaan ymmärrä mitä teet avullani."
"Tunnetko erästä leikkikalua, johon lapset ovat kovin ihastuneita, jota sanotaan pelirasiaksi?"
"Kyliä tunnen sellaisen", vastasi Brede hymyillen, "se on yhdistys pelirasiasta ja kellokoneistosta, joka on muuten sangen hyvä. Mutta mitä teet sinä sillä?"
"Se tulee auttamaan minua vangitessani varkaan ja paljastaessani hänet. Sikäli kuin muistan voidaan tällaisilla pelirasioilla soittaa yksinkertaisia säveleitä, määrätyllä kellon lyönnillä. Täten herätetään esimerkiksi lapset lastenkamarissa eräillä raittiilla aamusävelillä. Tämmöisen pelirasian täytyy sinun hankkia minulle."
"Kovin mielelläni, mutta en voi käsittää miten tulet sen kanssa menettelemään."
"Se kyllä selviää sinulle, kun myöhemmin saat kuulla sen soittavan siinä tilaisuudessa jonka tulen järjestämään."
"Tämä kuuluu yhtä salaperäiseltä", arveli Brede, "kuin suurten matkalaukkujen katoaminen, kuin kaste auringon paisteessa."
"Se on juuri salaperäisyys, joka asian tekee minulle niin puoleensavetäväksi. Toivon, että minulta varastetaan vielä kerta, sillä silloin ei tule kestämään montaakaan sekunttia ennen kuin todellinen varas on vallassani. Halloo, mitä siellä?"
Ankaraa koputusta kuului ovella ja viime hetkessä tökkäsi sisään nuori
Järven sanomalehti ojennettuna vapisevassa kädessä.