"Kiitos, neitiseni, ette voi aavistaa kuinka kiitolliseksi tunnen itseni."
"Jumalani, miten tunnen itseni onnelliseksi, nähdessäni teidän ottavan asian niin kevyesti. Ajattelin nimittäin teidän asemannekin poliisilaitoksessa käyneen epävarmaksi, joten arvelin mahdollisuutta teidän astumiseksenne Scotland Yardin palvelukseen. Tulen siinä tekemään voitavani."
"Hyvä neiti", vastasi Krag, "en luule asemani täällä olevan epävarman.
Olen jo saanut poliisipäällikön anteeksiantamuksen."
Poliisipäällikkö katsoi hämillään yhdestä toiseen hieman nolona nähdessään alaisensa virkamiehen kieltäytyvän englantilaisen missin äidillisestä huolenpidosta.
Neiti istuutui heti ja tunsi itsensä selvästi tyytyväiseksi norjalaisten herrojen seurassa.
"Mutta me emme ole tulleet askeltakaan pitemmälle", sanoi hän, "päinvastoin olemme tulleet askeleen taaksepäin, sillä olettehan tulleet varastetuksi. Toivon, ettette ole menettäneet mitään kallisarvoista."
"Ei", vastasi Krag, "laukussa oli vain norjalainen harmaankiven palanen. Siinä kaikki."
"Soo, sehän oli sitten syvä. Harmaakivi sanotte, harmaakivi vain —"
"Niin, ei yhtään muuta."
Neiti istui hetkisen ja ajatteli tätä ja huudahti sitten äkkiä: