"Miksikä juuri sitä junaa, herra salapoliisi?"
"Mutta onhan se päivän selvää. Tietysti siksi, että teillä tällä junalla on mahdollisesti tilaisuus tulla varastetuksi. Ettekö ole huomanneet, että varas melkein yksinomaan toimii päiväpikajunalla?"
"Kyllä, ihmettelen teidän tarkkuuttanne. Nyt menen ja pukeudun,
Hyvästi, herra salapoliisi."
"Hyvästi, mylady", sanoi Krag ja suuteli hänen kättänsä jäähyväisiksi.
Ja hän meni hymyillen ovesta ulos.
PARAS VALEPUKU.
Niin pian kuin neiti oli mennyt, istuutui Krag ja puhkesi hillittömään nauruun.
Harald Brede oli nolona poliisien puolesta.
Nuori Järven oli syvästi liikutettuna.
"On eräitä asioita, joita ei voi antaa anteeksi", sanoi Brede, "nyt olet sinä loukannut koko poliisikuntaa tämän lörpöttelevän neidin takia."