Brede käänsi viisaria ja heti soitti kone erään uuden säveleen, marssin
"Carmenista."
"Seis", huudahti Krag, "sen otan. Se sopii mainiosti tilaisuuteen."
Heti sen jälkeen tuli eräs lähetti noutamaan hänen matkalaukkujaan, niitä oli kaksi pieni ja suuri. Pienempi oli oikeastaan vain käsilaukku.
"On kauheata miten paljon otat mukaasi tällä kerralla", sanoi Brede,
"Etkö voisi tulla toimeen vähemmällä?"
"Tämä käsilaukku", sanoi Krag, "on määrätty varastettavaksi. Suuressa säilytän uutta valepukuani. Enhän voi matkustaa sekä pois että takaisin samana miehenä."
"Ei tietenkään, ei."
Krag tilasi puhelimella ajurin ja kun tämä parin minuutin kuluttua vieri poliisiasemalle oli kello jo niin paljon, että hänen täytyi kiirehtiä ehtiäkseen junaan.
RAUTATIEJUNASSA.
Krag lunasti piletin toiseen luokkaan ja varmuuden vuoksi aina
Göteborgiin saakka.
Kulkiessaan verkkaan vaunujen läpi huomasi hän pienen naissalapoliisin eräässä naisvaunussa. Hän oli kovin somasti ja aistikkaasti puettuna. Pieni matkalaukku oli hänellä jalkojensa vieressä. Hän vietti aikansa lukemalla romaania.