Harald Brede rupesi ihmettelemään.
Hän ymmärsi, että tässä täytyi olla jotain.
"Kuka se oli joka lähetti sinut?" kysyi hän, "tapahtuiko se puhelimitse?"
"Ei, se oli eräs herra, joka oli alhaalla. Tapasin hänet hotellin ulkopuolella. Luulin sitä salapoliisiksi, hän näytti siltä."
"Oletko nähnyt häntä ennen?"
"En, luulin sitä joksikin uudeksi salapoliisiksi."
"Ja mitä hän sanoi? Joudu, on kiire."
"Hän kysyi nimeäni ja saatuaan sen sanoi hän:
"'Niin, olet juuri se jota etsin. Olet tehnyt Harald Bredelle palveluksia ennen, eikö totta?'
"'Kyllä', vastasin minä, sillä tiesinhän tulevan jotain ylimääräistä tuloa. Mutta se oli niin, että minä menisin junalle mannermaanjunalle."