Harald Brede jätti paikkansa ikkunassa, asteli hitaasti edestakaisin huoneessa ja haukotteli kolmannen kerran.
"No niin", sanoi hän lopuksi, "tulokseksi keskustelustamme jää kuitenkin, että saan istua paikallani ja lihoa."
Asbjörn Krag nauroi sydämellisesti. Ensimmäisen kerran hän oli kuullut ystävänsä itse koskettelevan tätä arkaluontoista aihetta, josta toverit usein olivat tehneet viatonta pilaa.
"Rakas ystävä", sanoi hän samalla lyöden virkaveljeänsä olkapäähän, "siitä seikasta ei sinun tarvitse olla huolissasi. Täällä on minulla jotakin, joka kenties voi olla sinusta mielenkiintoista."
Harald Brede tukahutti äkkiä neljännen haukotuksensa ja kumartui ystävänsä käsivarren yli. Asbjörn Krag oli sangen verkkaisesti ottanut povitaskustaan kirjeen. Kuori oli varustettu amerikkalaisilla postimerkeillä, ja salapoliisi aukaisi hitaasti sinisen, täyteenkirjoitetun kirjepaperin ja jatkoi:
"Se tuli juuri tänään. Se on ystävältäni ja virkatoveriltani James Cliffordilta, joka on New-Yorkin kelvollisimpia salapoliiseja. Tapasin hänet Amerikanmatkallani ja tulimme heti hyviksi ystäviksi. Clifford on tarmokkaimpia henkilöitä mitä tunnen, mutta laiska kirjeenkirjoittaja, ja ymmärsin heti, niin pian kuin näin hänen nimensä kirjeen alla, että vain ammattitoimet ovat voineet pakottaa kynän hänen vastahakoiseen käteensä…"
Salapoliisi vaikeni hetkeksi, ja Harald Brede kumartui innostuneena kirjettä katsomaan.
"No?" sanoi hän vihdoin.
Asbjörn Krag jatkoi:
"Otaksumiseni osoittautuikin oikeaksi. Kuulehan nyt, mitä oivallisella virkaveljellämme on ilmoitettavana."