"He myöskin?"
"Niin ja he puhuivat hyvin epäkunnioittavasti."
"Mitä he sanoivat?"
"He sanoivat, että he nyt Jumalan kiitos saavat aiheen musertaa hänet."
"Niin, sen kyllä tiesin", huomautti Harald Brede, samalla kun hän leikkasi kotlettia. "He ovat anarkisteja kaikki tyynni."
"Niin ja sitäpaitsi sain kuulla jotakin, minkä nuorempi herroista lausui, mutta jota minä en oikein voi sanoiksi pukea. He puhuivat nimittäin hirveää, miltei käsittämätöntä saksalaista murretta. Mutta ymmärsin jotakin sellaista kuin tulisi prinssin veri vuotamaan."
"Hyi toki", virkkoi Harald Brede, "tarttukaamme heti heidän tukkaansa."
"Itävaltalaiset puhuivat myöskin Krokklevenistä", jatkoi vahtimestari, "he aikovat varmasti mennä sinne huomenna."
"Niin, sehän on selvää", mumisi Asbjörn Krag, "että itse murhenäytelmä näyteltäisiin prinssin käydessä tässä luonnonkauniissa paikassa. Ymmärsitkö jotakin muuta siitä, mitä itävaltalaiset sanoivat?"
"Kyllä, he mainitsivat jotakin siitä, että löisivät kaksi kärpästä yhdellä iskulla."