"Mutta yhden asian ymmärrän", sanoi Asbjörn Krag puhuen ikäänkuin selvittääkseen omia ajatuksiaan, "että Leo Carstenia me emme saa päästää näkyvistämme."
Päällikkö kalpeni ja tirkisteli häntä suurin, kauhistunein silmin.
"Mitä sanotte! Leo Carsten? Tuo kansainvälinen seikkailija?"
"Niin."
"Mutta hänethän vangittiin New-Yorkissa kaksi kuukautta sitten."
"Mutta hänen onnistui paeta", huomautti Krag ojentaen hermostuneelle päällikölle amerikkalaisen salapoliisin kirjeen. Päällikkö luki sen nopeasti, ja hänen kätensä aivan vapisivat jännityksestä.
"Leo Carsten", mutisi hän, "onko nyt sekin seikkailija sukeltautunut rauhalliseen kaupunkiimme!"
"Epäilemättä", vastasi Krag, "ja pelkään, että juuri hän on prinssiä vastaan suunnatun murhayrityksen takana."
"Mutta Rosa?"
"Rosa on myöskin mukana murhenäytelmässä. Hän pelaa rohkeata peliä, kuten kauniit ja älykkäät naiset tavallisesti. Mutta —"