Silloin Asbjörn Krag hymyili. Sillä hän luuli nyt, että peli oli voitettu.
Jos hän olisi tiennyt mitä yllätyksiä päivä toisi mukanaan, ei hän varmaankaan olisi hymyillyt.
X.
PUHELIMESSA.
Asbjörn Krag tunsi itsensä nyt paljoa tyynemmäksi kuin päivää ennen. Anarkisteja oli petetty. Prinssi oleskeli koko päivän Kristianiassa ja hän lähtisi kaupungista jo iltajunassa, ja siihen mennessä ei kaiken todennäköisyyden mukaan kukaan noista epäillyistä henkilöistä ennättäisi takaisin ihanalta huviretkeltään Kuninkaan näköalapaikalle.
Luonnollisesti oli Asbjörn Kragilla vakoojiaan Sundvoldenilla. Eräältä läheisyydessä olevalta puhelinasemalta antoi eräs hänen miehistään — sama, joka oli edellisenä päivänä esiintynyt vahtimestarina — tietoja tilanteesta ja miten se hetki hetkeltä kehittyi.
Ensimmäinen ilmoitus:
"Nuo molemmat itävaltalaiset eivät ole vielä nousseet. Hotellin omistaja on kertonut, että he aamupäivällä aikovat käydä uudessa huvilassaan, mutta ettei heillä ole aikomusta muuttaa sinne ennenkuin parin päivän päästä. (Se tahtoo sanoa, etteivät he koskaan tule muuttamaan sinne, ajatteli Asbjörn Krag.)
"Nuori kaunis müncheniläinen nainen ja hänen veljensä ovat juuri saapuneet. He istuvat verannalla aamuauringon ihanassa paisteessa ja juovat kahvia. He molemmat ovat loistavalla tuulella. He puhuvat tekevänsä pienen kävelyretken aamupäivällä. Minun on onnistunut kaapata eräs neiti Rosan lausunto. Hän sanoi: 'Prinssihän ei tule ennenkuin kello kolme!'…"
Toinen ilmoitus: