"Toinen rosvoista otti neiti Rosan käsivarsilleen ja kantoi hänet alas tielle. Siellä he ryöstivät häneltä kaikki arvoesineet, rahat, sormukset ja muut kalleudet. Koko kohtaus kesti tuskin viisi minuuttia. Niin pian kuin olivat ryöstäneet nuoren naisen, katosivat rosvot. Herra Brenner oli lisäksi saanut tainnuttavan nyrkiniskun päähänsä. Kesti hetkisen, ennenkuin hän taas tuli tuntoihinsa. Rosvoista ei silloin näkynyt jälkeäkään. Herra Brenner väitti, ettei heillä ollut ratsuhevosia."
Asbjörn Krag kysyi:
"Huomasitteko, oliko nuorella naisella teräslaukkunsa, kun hän tuli takaisin hotelliin hyökkäyksen jälkeen?"
"Emme, teräslaukku oli varastettu. Siitä minä huomautin myöskin herra Brennerille, ja hän tuntui hiukan kummastuneelta, että minä mainitsin teräslaukusta.
"'Se ei ole arvokkainta', sanoi hän."
"Minkätähden hän ei tahdo ilmoittaa asiaa poliisille?"
"Sitä en tiedä. Hän sanoi, etteivät hän eikä hänen sisarensa halua mitään rettelöitä, mutta hän matkustaa takaisin Kristianiaan niin pian kuin mahdollista. Itävaltalaiset ovat jo lähteneet."
"Keitä luulette rosvojen olevan?" kysyi Asbjörn Krag.
"Itävaltalaisiako?"
"Niin", vastasi hänen vakoojansa, "he voivat tuskin olla keitään muita. Rosvot olivat kertomuksesta päättäen hyvin puettuja. Mutta vaatteet, parran väri ja moni muu seikka eivät sovellu yhteen. Mutta he ovat luonnollisesti muuttaneet vaatteita."
"Niin, se on selvää. Matkalaukku —"