— Onko sitten ihan välttämätöntä tehdä siitäkin selkoa?
— Hyvät herrat, vastasi Asbjörn Krag moittivasti, — ellei se olisi muodollisuuden vuoksi välttämätöntä, en tietenkään vaivaisi herroja moisilla kysymyksillä.
— Niinkö, no… se on ostettu eräältä mieheltä täällä Kristianiassa.
Mutta en todellakaan muista hänen nimeään.
Kääntyen saksalaisen puoleen, joka istui torkkuen penkillä, hän jatkoi:
— Muistatko mikä hän oli nimeltään, se hullu, jolta minä ostin automobiilin?
Saksalainen katsoi häneen käsittämättä kysymystä.
— Se mies, joka aina syyti rahoja ympärilleen ja joka oli aina rahapulassa. Mikä hänen nimensä oli?
— Tiedätte kai hänen osoitteensa? kysyi Krag.
Hän puhui niin tyynesti ja välinpitämättömästi kuin suinkin.
Senaattori vastasi: