Asbjörn Krag määräsi, että he lähtevät ensi junassa Ski'hin. Heillä oli suunnilleen puolitoista tuntia matkavalmistuksia varten.
Salapoliisi meni ensi työkseen poliisikamariin ja riisui valepukunsa, niin että hänestä jälleen tuli Asbjörn Krag. Einar Falkenberg meni konttoriinsa järjestämään eräitä kauppakirjeitä.
He tapasivat toisensa suurkäräjätalon edustalla neljännestuntia ennen junan lähtöä.
Karl Johanin katu heloitti iltapäiväauringossa, täydessä kesäisessä loistossaan. Suuri ihmislauma oli jalkeilla täyttäen kadun hälinällä ja puheensorinalla. Tuontuostakin ajoi automobiili tai kiiltävä landoo ohitse. Asbjörn Krag tarttui Falkenbergin käsivarteen ja osoitti katua alaspäin.
— Näettekö noita pieniä wieniläisvaunuja, joitten edessä on virma hevonen?
— Näen. Ne tuntuvat herättävän huomiota.
— Katsokaa tarkkaan, kun ne ajavat ohi.
Pienet, hienot wieniläisvaunut lähenivät. Jalankulkijain kasvot kääntyivät ajoneuvoihin päin. Monet tervehtivät. Vaunuissa istui sinipukuinen nainen.
Falkenberg näki, että nainen oli Valentine, ja tunsi alkavansa vavista.
Sinipukuinen nainen oli huomannut hänet.