— Tietysti. Mutta mitenkä mies on päässyt kolmannen kerroksen ikkunoihin käsiksi?
— Ihan vieritse kulkee vesiränni. Me löysimmekin sitten selviä miehen jalanjälkiä puutarhan mullasta.
— Toivottavasti jälkiä ei ole hävitetty, sanoi Krag nopeasti.
— Ei, vastasi kamariherra. — Olen ankarasti kieltänyt ketään menemästä sinne jälkiä sotkemaan.
— Hyvä on. Tämä siis tapahtui toissa yönä. Mutta se mikä tänään iltapäivällä tapahtui, on tietenkin vielä merkillisempää.
— Iltapäivällä! Te siis tiedätte —
— Täytyyhän minun ymmärtää, vastasi Krag, että teille on tapahtunut jotain sen jälkeen kuin erosimme automobiilissa. Muuten tietysti olisitte kertonut asian meille heti silloin, kun tapasitte meidät maatilallanne.
— Niinpä kyllä. Olette oikeassa. Niin, se mikä tänään iltapäivällä tapahtui, on todella vaikuttanut minuun hieman kolkosti. Kuten jo siellä maalla kerroin, en ole lainkaan nukkunut viime yönä. Olen ollut Pursiklubilla pelaamassa. Olin senvuoksi hyvin väsynyt tullessani kotia vähän jälkeen puolenpäivän. Ennen riisuutumistani panin tapani mukaan avainkimppuni erääseen pieneen kirjoituspöydän laatikkoon.
— Lukittuun?
— Ei, lukitsemattomaan. Nukuin kaksi tuntia, ja kun aioin ottaa avainkimppuni, oli se poissa. Kutsuin heti koolle koko talon väen, ja sitten etsittiin miehissä kaikkialta, mutta avainkimppua ei löydetty mistään.