Asbjörn Krag kysyi:
— Onko teillä paljon rahoja tai ylipäänsä kalliita arvoesineitä kotonanne?
— Ei, ei sanottavasti nyt.
— Nyt?
— Tiedätte ehkä, selitti kamariherra, että madame, nuori kaunis vaimoni, on tätä nykyä Emsissä kylpemässä.
— Ei, sitä en tiennyt.
— No niin, siellä hän on. Mutta jonkun päivän päästä hän saapuu kotiin, ja silloin minulla on aikomus panna toimeen pienet juhlat. Siinä tilaisuudessa aion lahjoittaa hänelle kallisarvoisen korun, diadeemin, joka maksaa 18,000 kruunua.
— Arvelette kenties, että joku aikoo varastaa tämän koristeen?
— En tiedä mitä arvelisin, vastasi kamariherra neuvottomana. — Olen joltisenkin epätoivoisessa asemassa ja siksi olen kääntynyt puoleenne.
— Kiitän luottamuksesta, vastasi Krag antaen ajajalle pysähtymismerkin, — ja ryhdyn ilolla asiaanne. Joko olette lähettänyt kutsut juhlaan, jonka aiotte panna toimeen rouvanne kotiinpaluun johdosta?