"Petohämähäkki" kohotti samppanjalasiaan ja nyökkäsi hymyillen hänelle pöydän yli.
— Ajatelkaas, jos te siellä pohjolassa autioilla kaivosseuduillanne voisitte panna toimeen tällaisia päivällisiä, sanoi hän.
— Epäilen tokko siitä elämä siellä kävisi miellyttävämmäksi, vastasi insinööri, eli Asbjörn Krag.
— Mutta se kävisi ainakin vaihtelevammaksi.
— Edellyttäen että meillä siellä olisi yhtä kauniita pöytäkumppaneitakin kuin täällä etelässä, vastasi Krag ryypäten jälleen lasistaan.
Palvelija täytti myötäänsä hänen lasinsa samppanjalla.
Keskustelu alkoi vähitellen vilkastua.
Asbjörn Kragilta kysyttiin muun muassa, kauanko hän aikoi viipyä Kristianiassa. Ennenkuin vastasi, hän silmäsi salavihkaa pöydän yli "petohämähäkkiin" ja huomasi, että kauniin naisen kasvoissa oli jännittynyt ilme.
— Niin pian kuin olen tehnyt tehtäväni, vastasi kaivosinsinööri, katoan jälleen.
— Se taitaa olla tärkeä tehtävä? kysyi "petohämähäkki".