— Riippuu siitä, millaiseksi keskustelumme muodostuu, sanoi hän.
— Mutta ellen minä nyt tahdo puhua kanssanne?
— Hätätilassa minä pakotan teidät siihen.
— Minä haen apua. Avaan ikkunan ja huudan apua.
Hän lähestyi ikkunaa.
Asbjörn Krag veti taskustaan revolverin ja tähtäsi häntä.
— Silloin joudutte heti ammutuksi, sanoi hän painokkaasti.
Valentine katsahti Kragin uhkaaviin kasvoihin ja seisahtui.
— Näytte viivyttelevän, sanoi salapoliisi. — Olette luultavasti ennenkin seisonut revolverin suun edessä. Te ymmärrätte milloin tosi on kysymyksessä, milloin pelkkä leikinteko. Olkaa ihan vakuutettu, rouva Kempel, minä en vielä milloinkaan ole ollut niin totinen kuin nyt olen.
Valentine astui askelen ikkunaa kohti, mutta pysähtyi jälleen. Sitten hän tuli yhtäkkiä aivan tyyneksi. Hän astui suoraan Asbjörn Kragin kiiltävän revolverin eteen ja sanoi äänellä, joka ei ilmaissut vähintäkään mielenliikutusta: