Asbjörn Krag pani kellonsa pöydälle eteensä ja kohotti revolveria.
— Siinä tapauksessa minun täytyy todella surkutella teitä, sanoi hän.
— Olette mennyttä.
— Mitä tarkoitatte?
— Minun on näin ollen sittenkin pakko ampua teidät, vastasi Krag.
Valentine tuijotti rohkeasti revolverin suuhun.
— Teillä on kolme minuuttia elämisen aikaa, jatkoi Krag tyynesti kuten aina.
Yhtäkkiä Valentine näytti muistavan jotakin, ja hänen kasvoillaan vilahti iloinen ilme.
— Kolme minuuttia, mutisi hän. — Se ei ole paljon. Voisinhan tunnustaakin.
— Ahaa.
— Minä tiedän missä Ada on.