AARNE KALSKE
Niin teen. Teidän maailmanne olisi minulle niin outo… vieras…Minä en sovi siihen maailmaan.
ELSIE
Mutta, hyvä jumala, ettekö sitte pidä henkeänne missään arvossa?
Hyljätessänne tarjoukseni tuomitsette itsenne varmaan kuolemaan.
AARNE KALSKE
Parempi kuolema kuin häpeällinen elämä.
ELSIE nousee äkillisellä liikkeellä.
Jääkää hyvästi!… Minä menen nyt. Minä kuvittelin tänne tullessani…mutta ei siinä ollutkaan mitään…ei mitään…Se oli vain harhakuva, jolla ei ollut mitään vastinetta todellisuudessa. Ah, jumalani! jos te tietäisitte…ymmärtäisitte…mutta ei, sittenkään ei se hyödyttäisi mitään…Hyvästi!
Poistuu kiireesti.
Kalske istuu pitkän ajan liikkumatonna ja tuijottaen ikäänkuin lumottuna jonnekin kaukaiseen etäisyyteen, jossa hänen silmiensä eleen näyttää avautuvan aivankuin toisia maailmoja, outoja, ennen tuntemattomia, loistavine ja häikäisevinä näköaloilleen.