Kalskeelle.
— Sinun lahtarien kanssa veljeilystäsi…
AARNE KALSKE astuu askeleen Särkkiä kohti vaarallinen väike silmissä. — Hillitysti, melkein kuiskaamalla, mutta hirvittävää uhkaa ja voimaa äänessä ja olemuksessa.
Hillitse aikoinaan kielesi, Sarkki!
Sarkki vaikenee. — Tuskallinen äänettömyys.
AARNE KALSKE tyynesti, luonnollisesti.
Päästäkää neiti Ståhle menemään. Minä vastaan hänestä. —
Elsielle.
— Pyydän, menkää suoraan kotiinne, välttyäksenne enemmiltä ikävyyksiltä.
ELSIE poistuu äänettömänä, luoden mennessään pikaisen ristiriitaisia tunteita kuvastavan katseen Kalskeeseen.