— Hävetkää, hävetkää!
AARNE KALSKE astuu aivan miesten eleen luoden heihin läpitunkevan hallitsijaa ilmaisevan katseen. Lujasti ja päättävästi.
Pelkurit raukat jääkööt, muut seuratkoot mukana!
Lähtee päättävästi ja taakseen katsomatta. Kaikki toiset seuraavat epäröimättä, vain ensimäivenn ja toinen punainen epäröivät ja jäävät vihdoin jälelle. — Äänettömyys.
ENSIMÄINEN PUNAINEN
Minua onnetonta kun ollenkaan ryhdyin tällaiseen!
TOINEN PUNAINEN
Hulluja olimme!
ENSIMÄINEN PUNAINEN
Mitä nyt teemme? Kuutithan, että lahtarit voivat olla täällä minä hetkenä hyvänsä.