ERÄS NUORI PUNAINEN
Oh, te verikoirat…te…te… Purskahtaa äänekkääseen itkuun.
— Hän oli isäni, ainoa omaisistani, joka oli jäänyt eloon. Heittäytyy ruumiin viereen tuijottaen jäykkänä ja tajuttomana sen veren tahraamiin kasvoihin.
— veljeni kaatui rintamalla ja nyt sinäkin, isä… Puhkeaa ajottain hillittömiin nyyhkytyksiin.
LUUTNANTTI FREY hiukan hämmentyneenä, mutta kokien sitä salata. —
Valkoisille.
Viekää vangit pois…jonnekin sinne tehtaaseen. Ja osa teistä lähtee nyt heti etsimään lähimmässä ympäristössä piileviä punaisia. Jos saatte yhdenkin käsiinne, on teidän hänet heti tuotava tänne. — Oletteko ymmärtäneet?
VALKOISET sotilaallisesti tervehtien.
Kyllä, herra luutnantti!
LUUTNANTTI FREY
Eteenpäin…Mars!