LUUTNANTTI FREY tulee ensimäisenä. Hän on paljain päin, polttelee sikaaria. — Puoliääneen, itsekseen.
Aa, taaskin nainen, ja kautta jumalan, täydellinen kaunotar…millainen vartalo…millaiset muodot…ja silmät sitten…Hän ei ole missään suhteessa äskeistä kehnompi. — Sotilaille.
— Tuokaa tyttö tänne, kuulustelemme häntä täällä sisällä…tuon äijänrahjuksen…hänet voitte pitemmittä mutkitta ampua…Viekää tuonne sivummalle…metsän reunaan.
ANNA tarttuen epätoivoisesti isäänsä.
Ei, ei…me emme eroa…
LUUTNANTTI FREY käskevästi, osoittaen ovea.
Viekää tyttö tuonne. — Kuulustelemme häntä sitten.
ANNA
Ei, ei…en tahdo… Sotilaat vievät Annan väkivallalla sisälle.
LUUTNANTTI FREY astuu alas verannalla pysähtyen Kohosen eteen.