KOHONEN alkaa koneellisesti riisuutua, mutisten puoliääneen.
Hyvästi, toverit…hyvästi! — Lujalla ja varmalla äänellä.
— Vaikka te rakentaisitte kokonaisia vuoria murhattujen ruumiista ja vuodattaisitte merellisen verta sen tien tukkeeksi, niin sittenkin se kulkee eteenpäin. Se on vastustamaton…voittamaton…ja vielä kerran se murskaa teidät, te kirotut…
LUUTNANTTI FREY vihan vimmassa iskee Kohosta nyrkillään.
Vaikene!… Eteenpäin…Mars!
Viittaa pari miestä mukaansa ja menevät vähän etäämmälle metsän reunaan. Siellä luutnantti Frey komentaa miehensä pysähtymään ja Kohosen jatkamaan jonkunverran matkaansa ja sitten hänetkin pysähtymään ja kääntymään rintama-asentoon. Hetken seisovat he näin ryhmitettynä, sitten järjestyvät sotilaat komennuksen mukaan ampuma-asentoon. — Seurannassa hetkessä he laukaisevat. — Hentona vaipuu Kohosen ruumis maahan, vavahdellen siinä hetken, mutta pian makaa hän jäykkänä ja liikkumattomana. — Luutnantti Frey palaa miehineen etualalle.
ELSIE JA ELLI tulevat.
ELSIE vähän hermostuneesti.
Kuulimme täältä aivan äskettäin kaksi laukausta…mitä ne merkitsevät?
Mitä täällä on tapahtunut?
LUUTNANTTI FREY tehden kunniaa