PASTORI LOIMARANTA neuvottomana ja hämillään.
Neiti, Elsie…katsokaahan…haluaisin kysyä teiltä erästä asiaa… Miksi te, neiti Elsie, käytte niin harvoin kirkossa? Kun astun saarnatuoliin, koskee ensimäinen ajatukseni, paitsi jumalaa ja hänen pyhää sanaansa, aina teitä, neiti Elsie.
ELSIE kylmästi ja hämmästyneenä.
Minua…Miksi juuri minua, herra pastori?
PASTORI LOIMARANTA
Niin…katsokaahan, neiti Elsie…te muistutatte minulle aina niitä jumalan enkeleitä, jotka pysyivät hänelle uskollisina, kun toiset nousivat kapinaan. Sellaisenaan se 011 tietysti vain mielijohde, ajatusyhtymä, mutta samalla on se myöskin rakkauden ja uskollisuuden symbooli, vertauskuva…
ELSIE vallattomasti.
Erehdytte, herra pastori, kyllä minä olisin noussut myöskin kapinaan.
Tekee äkillisen liikkeen aikoen poistua.