SYLVI itkunsekaisella äänellä.
Äiti, älä jätä minua pois koulusta. Onhan minulla nyt näin hyvät kengät ja sukatkin kun tirehtöörin neiti antoi.
KOHOSEN VAIMO
Enhän minä sinua jättäisi, mutta sinä et tarkene kovemmilla pakkasilla niin pitkää matkaa kulkea, sinun muut vaatteesi ovat noin ohuet ja ihan hajoamaisillaan.
SYLVI
Kyllä niissä tarkenen, äiti. Minä juoksen. Ja keväthän nyt kohta tulee.
KOHOSEN VAIMO
Kyllä kevääseen on vielä pitkä aika, lapsi kulta.
SYLVI lukee vielä hetkisen äänettömänä ja alakuloisena, sitten menee hän pikkuveljensä kanssa viereiseen huoneeseen.
KOHONEN tuskallisesti.