TIREHTÖÖRI STÅHLE puoliääneen, hermostuneesti.
Kuka piru siellä taas on? — Ääneen. — Sisään!
ELSIE kaunisvartaloinen, miellyttävän näköinen, astuu sisälle.
Eloisasti.
Mutta, isä, noin huonotuulisen näköinen jo heti viikon alussa! Mitä ikävää sinulle jo onkaan tapahtunut, isä?
TIREHTÖÖRI STÅHLE vähän jurosti.
Eipä mitään erityistä, tyttöseni. Mutta nämä nykyiset ajat, ne eivät juuri hyväntuulisuutta lisää.
ELSIE
Ei tosin isä, mutta sentähden meidän olisikin nykyisien vaikeiden aikojen seurauksia yritettävä lievittää niiden keskuudessa, jotka niistä seurauksista enimmän kärsivät, ja ethän kai tahtone väittää, että me niistä erityisemmin kärsisimme, vai kuinka isä?
TIREHTÖÖRI STÅHLE
Hm…Ellei nyt juuri sillä tavalla kuin sinä näyt tarkoittavan, tyttöseni, niin on kuitenkin paljon asioita, joita sinä et vielä ymmärrä etkä ole tilaisuudessa kokemaankaan, kuten esimerkiksi minä, eikä ne ole suinkaan vähemmän huolestuttavia.