NEITI SALMELA. Että—?
HILLERI. Että tämä naama ei passaa, ja kotinaamani jätän aina kotia.
NEITI SALMELA. Minä pyydän saada teiltä neuvoa, vähän vain neuvoa.
HILLERI. En voi teitä neuvoa. Meillä on eri usko.
NEITI SALMELA. Mistä?
HILLERI. Juuri siitä, mistä ei saisi olla.
NEITI SALMELA. Minä en ymmärrä teitä.
HILLERI. Turhaa on silloin puhella.
NEITI SALMELA. Mutta, hyvä Hilleri, kuunnelkaa, kun minä puhun teille. Minä pyydän, minä rukoilen. Minä en pääse alkuun, jollette te anna minulle vähänkään tietoa. Istukaa nyt ja antakaa minun puhua.
HILLERI (joka koko aikana ei ole katsonut neiti Salmelaa silmiin, istahtaa tuolille lynkäpäisilleen ja panee kätensä kasvojensa suojaksi). Puhukaa.