PORMESTARI. Kyllä niin on tehtävä.
POMMERI. Sinä Rautiainen luulet, että minä pelkään? Naatus, käske sisään Hurmerinta!
HURMERINTA tulee kamaristaan, kirjoitettu paperiarkki kädessä.
POMMERI. Tietääkö Hurmerinta, mikä mies minä olen? Minä olen vain värjäri. Niin, värjäri vain! Mutta tätä kaupunkia ei olisi olemassa, jos ei minua olisi.—Elä sinä Rautiainen levittele silmiäsi, sillä se on tosi! Viime tulipalossa, kuka pelasti kaupungin? Jos en minä olisi omalla ekstinttorillani joutunut ajoissa—
KANTTORI. Eläpä nyt, Pommeri, kehu itseäsi, sillä eri mies se oli, joka pelasti kaupungin, komensi ja johti kaikki.
POMMERI. Sinä vissiin? Sanopa sinä, pormestari, miten tämä tulipalo oli!
RAUTIAINEN. Mutta eihän se kuulu tähän asiaan!
POMMERI. Se kuuluu tähän asiaan, että minua ei saa tulla lehdissä ja varsinkaan omassa äänenkannattajassani haukkumaan, sillä minä olen rehellinen mies. Muuta ei minulla ole sanottavaa, sanokoot nyt muut.
NAATUS. Saanko minä nyt lausua mielipiteeni?—Minulla on tehtävä eräs kysymys herra Hurmerinnalle. Otsakirjoituksena muutamalla artikkelilla oli »Soopankeittolaitoksen perustamisesta». Mutta itse kirjoituksessa oli sitten sopankeittolaitoksesta puhuttu. Minä en päässyt selville tarkoitettiinko esittää perustettavaksi soopan- vai sopankeittolaitos, vaiko molemmat.
RAUTIAINEN. Mutta onko tuo nyt—! Senkö vuoksi maisteri Naatus tahtoo toimittajan erotettavaksi, että itse olette—jääköön sanomatta!