POMMERI. Jatka sinä kanttori vain, sinulla tuntui olevan hyvä alku.
KANTTORI. Huolimatta siitä, että edellinen puhuja, joka niinkuin me kaikki tiedämme, on—niin sanoakseni—ja vielä enemmän on ollut—niin on minulle kerrottu—ja—
PORMESTARI. Minä pyytäisin huomauttaa, ettei mentäisi persoonallisuuksiin.
HURMERINTA. Minä pyytäisin saada sananvuoron ja toivon, että se mitä minulla on esiintuotavaa on antava asialle toisen ratkaisun kuin mitä arvoisa johtokunta—
HILLERI tulee eteisestä, ojentaa HURMERINNALLE sähkösanoman ja menee eteiseen.
HURMERINTA (silmättyään sähkösanomaa rutistaa paperiarkin). Minä pyydän ilmoittaa, että minulle on tarjottu toimittajan paikka Helsinkiin perustettavassa lehdessä, ja odottamatta arvoisan johtokunnan päätöstä eroan lehdestänne, lausuen herroille kiitokseni. (Kumartaa ja repien kirjoitetun paperiarkin poistuu eteiseen.)
POMMERI (pitkän ällistyksen perästä). Mene nyt, kanttori, sinne valtiopäiville, niin tarkenet!
KANTTORI. Ei tarvitse sinunkaan sinne asti mennä. Kyllä näet nyt nimesi
Helsingin lehdessä.
PORMESTARI. Täytyy sanoa, että Pommerin käytös, puheenjohtajana varsinkin, ei ollut sopiva—
KANTTORI. Minä en ehtinytkään puhua paljo.