HILLERI nyökäyttää päätään.
HURMERINTA. Kylläpä sillä on ääntä!
HILLERI. Kauppaneuvos arvatenkin puhelee jonkun puolituntia herra runoilijan kanssa. Minä menen siksi aikaa muualle ja tulen sitten ajamaan herra runoilijan parran. (Yrittää menemään.)
HURMERINTA. Hilleri! Ette saa mennä. Te olette sen kirjoituksen kirjoittanut ja nyt tahtoisitte livistää tiehenne. Minä kyllä vastaan siitä, mitä minä olen kirjoittanut, vastatkaa te myöskin!
HILLERI. Ei kauppaneuvos kuuntele minun sanojani, jos herra runoilija on näkyvissä. Suoraa päätä hän syöksee teidän niskaanne.
HURMERINTA. Minä menen tieheni. Sillä minulla ei ole sen asian kanssa mitään tekemistä. Vai ei suinkaan Hilleri tahdo väittääkään, että minä—
HILLERI. En, en toki. Kyllä minä vastaan.
HURMERINTA. No niin. (Menee vasemmalle, ovessa mennessään.) Sanokaa, että minä en ole tavattavissa. (Vetää oven kiinni.)
KAUPPANEUVOS (tulee peräovesta kiskaisten molemmat ovenpuoliskot auki).
Missä on se herra Punaparta?
HILLERI. Kauppaneuvos tarkoittaa varmaan herra Hurmerintaa.