HILLERI. Jää anteeksi saamatta, uskon minä!—Ettekös te ole Suomen suurin runoilija?
HURMERINTA. Kömpelöä pilaa.
HILLERI. Moittikaa sanomalehtiä, niitä minä siteeraan.
HURMERINTA. Puhuttiin vain jotakin minun lahjoistani tahi muuta sellaista.
HILLERI. Sitä on siinäkin. Mutta—minäkin olen tehnyt runon.
HURMERINTA. Oo!
HILLERI. Tahdotteko kuulla?
HURMERINTA (kumartaa). Mikä suuri kunnia minulle!
HILLERI (katsoo kattoon, sitten jonkun ajan kuluttua). Yks muurahainen tallattiin—(jää katsomaan Hurmerintaa silmiin äänettömänä).
HURMERINTA (pitkän äänettömyyden perästä). Entäs sitten?