HURMERINTA. Setä, minä tuota miestä pelkään.
PORMESTARI. Ei sitä tarvitse pelätä. Se kyllä on … (pyörittää sormea otsallaan), vaan hyvin siivo. Ainoastaan joskus kun maistaa, on vähän kiusallinen.
HURMERINTA (uhkaavasti). Kyllä minä hänet vielä—! (Yrittää menemään saliin.)
PORMESTARI. Minne sinä menet?
HURMERINTA. Minä vielä pidän pienen puheen.
KANTTORI (tulee salista, lasi kädessä, paatoksella). Veli Hurmerinta! Minä pyydän tässä vielä omasta puolestani lausua muutamia, ainoastaan muutamia sanoja.—Jos vakavuutta, voimmepa sanoa, jos hellyyttä, jos löytyy vielä, niinkuin minä tahtoisin sanoa—
POMMERI tulee puoliruumista myöten näkyviin vasemmanpuoleisesta ovesta ja katsoa tirkistelee.
KANTTORI (huomattuaan Pommerin, tarkoituksella)—huolimatta siitä, että jotkut ja voinpa sanoa, niinkin paljon, että joku tahtoo intrigeerata—
POMMERI (kankealla kädenliikkeellä). Pruur Hurmrint! Kom port! Kom para port! Häär fins toist sort!
Esirippu.