PORMESTARINNA. Minä en ilkeä enää näyttäytyä omalla pihallakaan.
PORMESTARI. Ja kiitä siitä Hurmerintaa, jonka sinä hommasit meille asumaan.
PORMESTARINNA. Kas niin, taas minun syyni. Minä se olen hommannut, minä vain aina.
PORMESTARI. No kukas hänet hommasi? Etkö juuri sinä? Sinun piti saada lapset sullotuksi ahtaalle ja tuo kamari tuosta Aleksandran kamarin vierestä Hurmerinnalle. Sinä lensit ja leuhotit, hommasit hänelle juhlat, menit laivasillalle vastaanottamaan kuin suurtakin herraa. Mitä varten?
PORMESTARINNA. Sinäpä se ensinnä ehdotitkin, että otettaisiin meille.
KANTTORI ja POMMERI tulevat eteisestä käsikynkässä.
POMMERI. No, onko nyt mielenne hyvä, kun olette saaneet koko kaupungin —miten sinä kanttori sanoitkaan?
KANTTORI. Blamaseeratuksi
POMMERI. Ja sikaneeratuksi! Minä kysyn onko?
PORMESTARI. Mekö, pormestarinna ja minäkö olemme sen tehneet?