EEVA. Eihän komesrootin rouva tunne minua.
ONNEN HERRA. Ei hän tiedä nimeänne ja kuka olette. Kun näimme teidät kirkon portailla, niin mamma sanoi: Wilhelm, ota nyt selko, missä hän asuu ja kuka hän on.—Minä en uskaltanut tulla kadulla teiltä kysymään, pelkäsin että pahastutte.
EEVA. Ettekö olekaan enää vihassa?
ONNEN HERRA. En, en lainkaan. Näytänkö minä siltä?
EEVA (huutaa laivalle päin). Pojat, ei teidän tarvitse pelätä. Ei kapteeni ole vihassa, se oli vain leikkiä. Tulkaa pois, kapteeni antaa teille lakerirahaa.—(Onnen herralle.) Eikö niin?
ONNEN HERRA. Niin, tulkaa vain pojat tänne, minä annan lakerirahaa.
Pojat nouseskelevat laivasta.
ONNEN HERRA. Kuka teistä on kapteeni?
KALLE. Minä olen kapteeni.
ONNEN HERRA. Minä annan rahan kapteenille. Ostakaa lakeria ja jakakaa keskenänne.