ONNEN HERRA hätäytyneenä juoksee makasiinien välitse oikealle.
EEVA. Hilma!
HILMA. Eeva! (Syleilevät toisiaan.)
EEVA. Minua peloitti kauheasti, että hän kieltää Onnen lähtemästä ennen kuin Eliise mamselli ehtii mukaan. Ja sen hän olisi tehnyt, jos olisi saanut vähänkään vihiä minun lähdöstäni.
HILMA. Niin tietystikin.
VARJAKKA (tulee Eevan ja Hilman luo). Kiitoksia, neitsy Hilma! Te olette pelastusenkelimme.
HILMA. Oli omakin asiani kysymyksessä. (Osoittaa rahaa rinnassaan.)
VARJAKKA. Toivotan sydämestäni onnea.
KARIHAARA äitinsä kanssa tulee toivottamaan onnea Eevalle ja
Varjakalle.
KARIHAARAN LESKI. Jumalan siunausta teille, kaunis pari.—Niin ne muut nuoret liittyvät ja onnensa löytävät. Minä tälle Joosepille hänen kotia tultuaan heti ensimäisiksi sanoikseni lausuin: Etsi nyt, poikani, itsellesi mieluisesi, niin käyt useammin kotona ja opit viihtymään maajalassakin. Mutta eihän tämä.