Jos kuulet kuolleheksi, tee risti rantahan,
Vie punaruusun kukka sen viereen santahan.
Kun joskus kesäilloin sen luo käyt istumaan,
Se rakkautemme hellän saa mielees muistumaan.
Ei surra mun nyt auta, vaan täytyy lähteä,
Ja kaihon tunteet, huolet, rintaani kätkeä.
Hyvästi armas kulta, hyvästi tuttavat,
Hyvästi kotiseutu, sun rantas rakkahat!
VARJAKKA (laulun loputtua). Valmiit paattiin! Onnen miehet asettuvat perälle kahteen riviin laiturille johtavaksi kujaksi.
VARJAKKA ja EEVA lähtevät käsikädessä astumaan laiturille päin. Jonkun matkaa jälempänä RAJALINSKA JUNKAN taluttamana.
Väkijoukossa syntyy liikehtimistä.
ÄÄNIÄ: Minne Onnen herran morsianta viedään?—Viedäänkö hän laivaan?—
Ensin morsian ja sitten itse Onnen herra!—Petkutusta!—Elkää lähtekö,
Onnen miehet!
Onnen miehet poistuvat riveistään, KARIHAARA ja NEITSY JANNE jäävät paikalleen.
JUNKKA (syöksyen Onnen miesten luo). Mitä te miehet hulluttelette?
ENSIMÄINEN MERIMIES. Me emme lähde puuriin!
TOINEN MERIMIES. Herrat eivät meitä saa nyt petkutetuksi!