EEVA. Tuolla on kaipaamanne susi! (Hyppää pollarilta.) Pitkän eromme hetki lyö! Hyvästi, Yrjö! (Syöksyy Varjakan kaulaan.)
ANNA. Vei sinua, Oskari, kun et minua uskonut! Voi teitä, Onnen miehet!
(Rupeaa itkemään.)
ONNEN HERRA (äänekkäästi). Onko neitsy Eeva vielä täällä?
EEVA. Jumalan haltuun, Yrjö! (Menee itkien Rajalinskan luo.)
ERÄS MERIMIEHEN VAIMO (Eevalle). Antakaa anteeksi, neitsy, erehdyksemme. Menkää, menkää kiireesti.
Onnen miehet juoksevat riveihinsä.
ONNEN HERRA (tullen Eevan luo). Eeva, porsas on kiinni! Se on nyt pussissa.
KARIHAARA. Hurraa kapteeni Varjakalle ja hänen morsiamelleen!
Onnen miehet hurraavat tulisen innokkaasti.
VARJAKKA sieppaa Eevan käsivarrelleen ja kantaa hänet Onnen miesten rivien välitse laiturille ja alas Onnen miesten seuratessa parittain.