PASANTERI. Ei se ole mikään kaivon kansi, se on isoluukku.
PASANTERSKA. Kapteeni ei ymmärrä sinun isoluukkujasi.
PASANTERI. Kyllä kapteeni tietää, että laivassa sopivina joutohetkinä keräännytään isonluukun kannelle juttelemaan. Samaa virkaa toimittaa tämä kaivonkansi meidän pihamaalla.
PASANTERSKA. Annapa, ukko, se huoneen avain. (Saatuaan avaimen
Pasanterilta rientää kiireesti etumaiseen taloon.)
PASANTERI. Minulle tuli hiki kuumia katuja kävellessä, ja tässä paahtaa aurinko. Mennään tuonne ruffin kynnykselle istumaan. (Menee etumaisen talon portaille, johon istahtaa.) Tässä onkin suloinen katve. Istukaa, kapteeni. Tästä ei korkealta putoa.—Onko kapteeni kauankin odottanut?
ONNEN HERRA. Ei siitä ole kuin vähän aikaa, kun minä tulin.
PASANTERI. Ja näytti olevan seuranpitäjäkin, niin että pitkäkin aika olisi lyhyeksi käynyt.
ONNEN HERRA. Varsinkin kun minulle oli seuraa tekemässä teidän tyttärenne.
PASANTERI. Meidän tytär? Ei suinkaan hän ole ollut.
ONNEN HERRA. Oli hän.