KARIHAARA. No, kun nämä meidän herrat sinne aina ensimäisenä menevät. Sinne yritti perämies Varjakka ensiksi ja sinne meni nyt suoraa päätä kapteeni Junkka, ja kiire hänellä näytti sinne olevankin.
PASANTERI. Hän meni tapaamaan Eevaa, joka asuu siellä.—Mutta eipä sattunut Eeva kotia. Kuule, Oskari, käyhän katsomassa, olisiko Eeva pistäytynyt tuonne muorin luo. En tullut sitä äsken ajatelleeksi. Sano Eevalle, että hänelle tuli mieluinen vieras.
KARIHAARA. Perhana! Onko se Eeva tämän kapteenin morsian?
LETTO (nauraen). Peloittaako korvapuusti? (Menee sisälle.)
PASANTERI. Ei ole Eeva kapteeni Junkan morsian. Mutta Eevan äitivainaja oli aikoinaan hänen sydämensä valittu.
KARIHAARA. Vai niin. Ja taisikin olla oikein valitsemalla valittu, koskapa kapteeni on jäänyt vanhaksipojaksi.
PASANTERI. Vaikeapa taitaa olla löytää vertaa nuoruuden ensimäiselle mielitietylle, varsinkin jos hän on vallannut mielen pohjia myöten.
KARIHAARA. Mutta tyttö ei rakastanut?
PASANTERI. Hän rakasti Junkkaa kuin jumalaansa.
KARIHAARA. No?